Ibrahim Milanović Ibis on tavallinen ihminen, jonka elämä ei ollut ihan tavallista. Ibrahim Milanović Ibis syntyi 1972 Bosnia ja Hertsegovinassa Gornji Vakufin kaupungissa. Hän suoritti rakennusammattikoulun Ljubljanassa, Sloveniassa. Valmistuttuaan ammattikoulusta hän palasi takaisin Bosniaan, jossa alkoi sota. Sodassa hän haavoittui vakavasti molempiin silmiin ja vasempaan käteen. Sotatilanteen vuoksi hän ei voinut saada tarpeellista hoitoa Bosniassa, ja UNHCR:n lääkäreiden suosituksesta hänet siirrettiin Suomeen jatkohoitoa varten. Suomessa hänelle tehtiin useita silmäleikkauksia, mutta turhaan. Lopulta lääkärit nostivat kädet pystyyn. Näkö katosi ja tilalle tuli sokeus. Kuin vuori Ibiksen eteen kohosi kysymys, "kuinka tällaisena jatkan elämää?" Ibiksen elämä alkoi alusta. Valtava työmäärä oli edessään. Kaikki mitä hän joskus osasi, hän joutui opettelemaan uudelleen ja uusin menetelmin, jopa yksinkertaiset asiat kuten syöminen, käveleminen, kirjoittaminen tai lukeminen. Suomi tarjosi hänelle kuntoutuksen ja hän otti sen vastaan. Hän ahkerasti opiskeli suomen kieltä ja näkövammaistaitoja. Ammattiopiston valmentavan linjan jälkeen Ibis hakeutui opiskelemaan ohjelmoijaksi ja suunnittelijaksi. Valmistuttuaan hän teki töitä tulkkina, konekirjoittajana ja sen jälkeen Näkövammaisten keskusliiton äänittämössä. Vuoden 2010 taantuman vuoksi hän jäi työttömäksi. Jälleen Ibis otti uuden haasteen vastaan ja taas meni opiskelemaan, tällä kertaa tieto- ja viestintätekniikkaa. Koulun jälkeen hänet palkattiin Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n palvelukseen tieto- ja viestintätekniikan ohjaajaksi. Työn ohella Ibis opiskelee myös kasvatustiedettä ja harrastaa lukemista, kirjoittamista, liikuntaa, mutta ennen kaikkea hän tykkää seurustella ihmisten kanssa. Ibrahim Milanović eli Ibis on naimisissa ja kolmen lapsen isä. Hän asuu Helsingissä. Romaanit, joita on julkaistu Ibiksen omalla äidinkielellä, bosniaksi: Sidotut kädet v. 2009, Olosuhteiden voimat ja mahti v. 2012 sekä Voitto pimeydestä v. 2018.