Kr. Pfennige ei saanut syntymälahjana rahaa. Hän sai paljon arvokkaampaa: hän sai rakkauden rahaan. Kr. Pfennige ymmärsi jo varhain, että rahapula ei ole useinkaan lompakossa vaan korvien välissä. Lapsuudenkodin viikoittaiset markkasetelien lajittelut viisimarkkaisesta viisisataseen jäivät lumovoimaisesti pikkulapsen mieleen, samoin kuin ostokäyttäytymisen ohjenuora: ei suinkaan ostettu sitä, mitä tarvittiin, vaan sitä, mitä ilman ei tultu toimeen. Silti minkäänlaista negatiivista saituutta tai itaruutta Kr. Pfennigen lapsuuteen ei kuulunut, ja osallistuminen hyväntekeväisyystyöhön oli sitä, mitä ilman ei tultu toimeen. Tällaiset lapsuudenkokemukset eivät ole voineet olla heijastumatta Kr. Pfennigen nuoruus- ja aikuisiän kiinnostuksiin. Raha jäi lähtemättömästi sydämeen.