Kirjoittaja Maritta Virta on edesmenneen lähes satavuotiaaksi eläneen Ester Emilia Virran tytär, jonka muistolle tämä kirja on kirjoitettu. Ester äiti oli monilahjakas aikansa nainen. Hän ei miettinyt osaako hän tehdä, hän teki mitä oli tehtävä. Kaiken tekemisen hän teki valittamatta, useimmiten lauluja hyräillen. Tämän kirjan kirjoittaja vietti lapsena aikaa kirjastossa viikottain useita tunteja. Silloin ei ollut kännyköitä vaan oli aikaa lukea. Kirjasto oli paikka, ja on vieläkin, jossa mieli ia sielu rauhoittuu. Sieltä kumpuaa rakkaus kirjojen salattuihin maailmoihin. Kirjoittajan toinen alterego istuu aina pilven reunallla ja hän katselee, kun jalat maassa asteleva ego tekee mitä täytyy ja välillä turhiakin touhuilee. Meillä kaikilla on näkymätön ja salainen unelmien ja haaveiden aarrearkku. Siellä asuu se voima, joka kantaa yli tyrskyjen ja myrskyjen. Unelmat kantavat läpi elämän, välillä hennoin ja välillä vahvoin siivin. Joskus unelma herää eloon ja yllättäen toteutuu.