Marjo Vilkki (s. 1953) on Helsingissä asuva kirjallisuuden muhevaan maailmaan juurensa kasvattanut esikoiskirjailija. Hän kiittää kanssakulkijoitaan muistiin tatuoiduista kokemuksista ja elämyksistä. Marjo Vilkki on, kaikitenkin varsin yksilöllisessä elämysmaailmassaan, kiitollinen ympäröivän todellisuuden vuorovaikutuksellisuudelle, joka ehtymättömästi ruokkii hänen persoonallisia havaintojaan ja vaikutelmiaan kirjoittamisen käyteaineeksi. Hän ottaa vastaan eräänlaisena lahjana, nöyrällä kiitollisuudella, kirjoittamisen aiheikseen valikoituneiden ihmisten kohtaloissa näyttäytyvän ainutkertaisen, mittaamattoman, tyhjentymättömän arvon, kuoppaisen ja rosoisen elämänkokemuksen, sen hiljaisen viisauden, jonka loisteessa kirjan sivuilla tapahtuu kertomuksen kerrostumissa kohtaamisen ihme. Kirjailija on toiveikas, että hänen eettisesti latautunut teoksensa omalta osaltaan on lisäämässä myönteistä toleranssia, ei ainoastaan toisenlaisen sietämistä vaan humaania erilaisuuden suvaitsemista ja inhimillistä moninaisuuden hyväksymistä. Marjo Vilkki kokee eheyttävänä, että hän on nyt julkaiseva esikoiskirjailija - vuosikymmeniä kestäneen kirjailijuuteen vievän tien päässä, eri elämänvaiheiden läpikäymisen päätteeksi, raskasta henkistä kehittymistä vaatineen koitoksen huipennukseksi. Esikoiskirjansa ilmestyessä Marjo Vilkki valmistautuu toisen kirjansa kirjoittamiseen Kriittisen korkeakoulun Limbo - Kirjoitusharjoituksia -verkkokurssilla, joka pitää hänen kynänsä liikkeellä viikoittaisella kirjoitustehtävällä juuri alkaneen kylmimmän vuodenajan yli, valkoisen, pakkasauringon kirkastaman, teräsjään jäykistämän talven selän yli aina kevääseen ja luonnon heräämiseen asti. Kurssi antaa virikkeitä ja aiheita, menetelmiä ja palautetta. Sanottava on oltava omasta takaa. Marjo Vilkillä on.